KEITÄ YHDISTYKSEEN KUULUU?
Suomen eläintentäyttäjiin kuuluu laaja kirjo ihmisiä - täysipäiväisesti eläintentäyttämistä harjoittavista yksityisyrittäjistä yliopistojen konservaattoreihin ja monia vuosia harrastaneista aloitteleviin. Jäsenistön monipuolisuus on yhdistykselle sekä rikkaus mutta myös suuri haaste siinä mielessä, että pystyttäisiin täyttämään yhdistyksen seuraavat tarkoitusperät: "Yhdistyksen tarkoituksena on kohottaa eläintentäyttäjien ammattitaitoa, yhdenmukaistaa metsästysmuistojen käsittelyä ja museonäytteiden valmistusmenetelmiä sekä ajaa eläintentäyttäjien yhteisiä etuja kaikissa toimialaan liittyvissä asioissa"
YHDISTYS SYNTYY 1976
(Historiikkia vuoden 1987 topparista, kirjoittaneet Kaikusalo, Lietsala, Toukonen)
Vuonna 1976 silloinen Metsästäjä-lehden toimittaja ja toppari itsekin, Reijo Hakanen käynnisti järjestäytyneeseen yhteistyöhön johtavan toiminnan. Hän laati ensimmäisen ”Toppari”-lehden, eli suomalaisille eläintentäyttäjille osoitetun tiedotusmonisteen. Muutamien metsästystrofeiden ja museonäytteiden valmistusta valaisevien artikkeleiden lisäksi monisteessa julkaistiin kutsu, jossa Hakanen toivotti täyttäjät tervetulleiksi järjestämilleen neuvottelupäiville. Tilaisuuden tarkoituksena oli tutustuttaa kotimaisia toppareita toisiinsa, välittää valistusta trofeiden valmistusmenetelmien yhdenmukaistamiseksi sekä ylimalkaa luoda pohjaa tulevien aikojen yhteistyölle.
18.-19.9.1976 toteutettiin Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla neuvottelupäivät Metsästäjäin Keskusjärjestön myöntämän avustuksen turvin. Tilaisuuteen osallistui 28 eläintentäyttäjää eri puolilta maata. Käytännön täyttötekniikan ohella noiden neuvottelupäivien aikana käsiteltiin tismalleen samoja teemoja, jotka ovat ajankohtaisia yhä tänä päivänä, kuten konservaattorikoulutusta, täyttöhinnastoja sekä luonnonsuojelulain sanomaa.
Yksimielisesti osanottajat myönsivät keskinäisen kanssakäymisen tarpeellisuuden. Valittiin toimikunta, jonka tehtäväksi tuli laatia ehdotus perustettavan yhdistyksen säännöiksi sekä koolle kutsu. Toimikunta kokoontui vielä samana syksynä ja hoiti velvoitteensa kiitettävästi.
Vuoden 1977 alussa julkaistiin Metsästäjäin Keskusjärjestön kustantama Reijo Hakasen toimittama Toppari n:o 2, jossa alan väkeä kutsuttiin eläintentäyttäjien niksipäiville ja Suomen eläintentäyttäjien-yhdistyksen perustavaan kokoukseen 26.-27.3.1977 kokoontui Lammin biologiselle asemalle 52 topparia. He perustivat yhdistyksen ja valtuuttivat vastavalitun hallituksen allekirjoittamaan perustamiskirjan, mikä tapahtui 27. maaliskuuta 1977. Maahamme oli syntynyt uusi yhdistys, Suomen eläintentäyttäjät, joka asianmukaisen paperisodan jälkeen kirjattiin myös oikeusministeriön yhdistysrekisteriin 26.9.1978.
Yhdistyksen hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Helsingin yliopiston eläinmuseon konservaattori Eirik Granqvist. Hallituksen muiksi jäseniksi nimettiin Kyösti Kielo, Raimo Lietsala, Jouko Pyhälä, Kai Suormala ja Hartte Toukonen. Tämä joukko oli ensimmäisenä päävastuussa ajaakseen eläintentäyttäjien tarkoitusperiä, joista ehkä oleellisin on puettu sanoiksi yhdistyksen sääntöjen 2. pykälässä: ”Yhdistyksen tarkoituksena on kohottaa eläintentäyttäjien ammattitaitoa, yhdenmukaistaa metsästysmuistojen käsittelyä ja museonäytteiden valmistusmenetelmiä sekä ajaa eläintentäyttäjien yhteisiä etuja kaikissa toimialaan liittyvissä asioissa.”
YHDISTYS NYKYISIN
Yhdistyksen toiminta on periaatteiltaan hyvin samanlainen kuin aikanaan kun yhdistys perustettiin. Vuosittain järjestetään seminaaripäivät, jonka yhteydessä pidetään vuosikokous. Yhdistys osallistuu perinteisesti Riihimäen erämessuille joka toinen vuosi, jossa järjestetään avoimet eläintentäyttökilpailut. Muille messuille osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Yhdistyksen jäsenkirje Toppari ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, ja pyrkii sisällöllään toteuttamaan jäsentensä toiveita ja tarpeita.
